Rakkaussopimus

Luin jälleen karmaisevan artikkelin pariskunnista, joiden toinen osapuoli oli vuosien avioliiton jälkeen yllättäen vain ilmoittanut hakevansa avioeroa. Juuri äsken oltiin rakennettu uima-altaita ja käyty rantalomilla, kun puoliso yllättäen pudottaa atomipommin syliin. Kaikissa tarinoissa yhteisenä tekijänä oli se, että jätetty osapuoli luuli kaiken olevan kunnossa. Henkiseltä kannalta ajateltuna tällainen jätetyksi tuleminen on hirveää, mutta vielä pelottavampaa on se, millainen näkymätön kuilu puolisoiden välillä on täytynyt olla, jos ero tulee toiselle täysin puskista. Ulkopuolelta tarkasteltuna näistä suhteista on puuttunut varmasti näkyvimmin yksi asia - sanat.

Meillä on sopimus. Olemme luvanneet kertoa toisillemme rehellisesti, kun jokin asia suhteessamme ärsyttää, ei toimi tai aiheuttaa huolta. Asiaa ei saa tuoda esille riidan yhteydessä, vaan se on esitettävä neutraalissa keskustelutilanteessa. Sopimus myös velvoittaa molemmat osapuolet kertomaan ajatuksistaan, sillä vaikka parisuhteessa on opittava sietämään tiettyjä asioita ja kumppanin ärsyttäviä tapoja, ei oikeita häiritseviä ja avioliittoa vahingoittavia ongelmia saa sivuuttaa. On myös reilua kertoa puolisolle siitä mikä mättää, eikä vain osoittaa omalla käyttäytymisellään, että nyt jurppii tai vielä pahempaa, odottaa hiljaa mahdollista muutosta (jota ei koskaan tule). Tällainen passiivisaggressiivinen käyttäytyminen myrkyttää suhteen aika nopeasti ja tappaa molemmissa kaiken halun tehdä parannuksia. Puoliso ei ole selvännäkijä, joten hän ei voi tehdä muutoksia asioihin ennen kuin hänelle kerrotaan, mikä on pielessä. On vain reilua antaa molemmille mahdollisuus muuttaa vallitsevaa asiantilaa. Vastaavasti molemmilla osapuolilla on vastuu valita esilletuotavat asiat oikein. Onko huonosta imuroinnista tarpeellista kehittää parisuhdekeskustelua vai voisiko asiasta mainita muuten vain ihan ohimennen?

Käytännössä sopimuksemme on toiminut tähän asti loistavasti. Pohjalle tarvitaan toki avoin keskustelusuhde ja luottamus, sillä ilman niitä on vaikea avautua puolisolle asioista, jotka luultavasti väärin ilmaistuina loukkaavat häntä. Parasta onkin käyttää perinteisiä hyvän riitelyn malleja esittäessään asiaa rauhallisessa keskustelutilanteessa keskustelutilanteessa. On parempi esittää asia oman itsensä kautta ("musta tuntuu...") kuin lähteä kylmästi toteamaan, että "sä oot sellainen ja tällainen ja se loukkaa".

Voin luvata, että aluksi sopimuksen noudattaminen saattaa aiheuttaa pahaa mieltä ja jopa riitoja, kun yhteinen kieli ja tapa esittää asioita ovat vielä hakusessa. Itse loukkaannuin sydänjuuriani myöten, kun Aviomies keskustelumme lomassa totesi, ettei rakasta minua enää samalla tavalla kuin vielä jokin aika sitten. Sain ihan hirveän hepuliraivarin, enkä voinut ymmärtää miten hän saattoi sanoa minulle noin rumasti ja julmasti silmiään räpäyttämättä. Mies taas ei käsittänyt mikä sai minut suuttumaan ja tämä sydämettömyys taas kaatoi lisää vettä omaan myllyyni. Itkuisen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että Aviomiehen "en rakasta sinua yhtä paljon kuin ennen" tarkoitti oikeasti "en tunne itseäni enää yhtä rakastuneeksi, koska välillämme on ollut viime aikoina vähemmän romantiikkaa". Kas, jälkimmäinen versio antaa paljon enemmän varaa ymmärrykselle ja jopa toimintamahdollisuuksia. Eikä mennyt kuin pari päivää ja Aviomies tunsi itsensä jälleen erittäin rakastuneeksi. Se juju tässä sopimuksessa onkin. Se on kuin tuulahdus raikasta ilmaa huoneessa tai heittäytyminen vastapestyihin lakanoihin. Ikkuna vain on ensin avattava ja lakanat pestävä.

Miettikää siis loppuun asti miten asian esitätte. On aika suuri ero sanoa "en rakasta sinua enää" kuin "minusta tuntuu, että välillämme on vähemmän rakkautta kuin ennen". Sormella osoittelu on aina huono juttu ja vielä pahempaa, jos puolisolle ei ilmoituksensa jälkeen anna mitään toimintamahdollisuutta mihin tarttua. On siis aina syytä jättää jokin koukku, jonka kautta asiaa voidaan lähteä purkamaan.

"Haluaisinkin, että viettäisimme enemmän aikaa kahdestaan."

"Toivoisin, että tekisit vähemmän ylitöitä."

Tai edes näin...

"Olen miettinyt asiaa, mutta en tiedä mitä voisimme tehdä."

Tärkeintä on osoittaa, että olemme samassa veneessä ja tarvitsen nyt apuasi. Onnistuneesti ratkaistut ongelmatilanteet kasvattavat myös kummasti yhteistä itseluottamusta parisuhteessa. Me osaamme ja pystymme. Siitä sopimuksessa on juuri kysymys.

Valitettavasti meillä on vain noin vuoden kokemus sopimuksen käytöstä, joten pitkän aikavälin tuloksia en voi tässä vaiheessa vielä tarjota. Lupaan kuitenkin raportoida aiheesta tarpeen mukaan. Kuulisin myös mielelläni miten muiden parisuhteissa sopimus on vastaanotettu ja millaisia tuloksia se on tuottanut.