Avioliitto on verbi

Puolen vuoden ajan sulattelin tätä blogi-ideaa ja annoin sen muhia mietintämyssyssäni. Avioliitossa kaikki on sujunut mainiosti, mutta tämä kirjoituspuoli on tuntunut vaikealta. Bloggaamista en halunnut lopettaa, mutta kirjoittaminen tuntui tökkivän ja monet tekstit jäivät julkaisematta. Olin hukannut punaisen lankani ja se teki blogista sekavan. Mitä oikein haluan sanoa ja miksi? Lopulta päätin poistaa kaikki aiemmat tekstini ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Postaukset ovat tallessa, joten saatan sujautella vanhojakin juttuja tänne uusien postausten lomaan. Aloitan kuitenkin kirjoittamalla siitä ajatuksesta, joka on kaikkien tekstieni ja pohdintojeni pohjalla. 

Perimmäinen syy tämän blogin perustamiselle on ehdoton uskoni siihen, että avioliiton käsite on ymmärretty väärin. Avioliitto käsitetään passiivisena olotilana, jossa ollaan. Ollaan naimisissa, ollaan aviovaimoja, ollaan aviomiehiä, ruksataan lomakkeeseen rasti ruutuun ja ollaan tyytyväisiä. Avioliitosta myös puhutaan parisuhteen kruununa, auvoisana satamana ja jonkinlaisena parisuhteen päätepisteenä. Pelasit peliä ja pääsit maaliin saakka, hyvä hyvä! Nostetaan malja ja tanssitaan päälle. Hääjuhlien jälkeen jäljelle jää pariskunta, joka voi hyvästä syystä pohtia, että mitäs nyt? Tämä koskee ainakin nuoria pareja, joiden parisuhde on kulkenut sujuvasti seurustelun ja yhdessä asumisen kautta avioliittoon, sillä heillä (ja meillä) ei voi olla harmainta hajuakaan vuosikymmeniä kestäneen parisuhteen hoitamisesta avioliitosta puhumattakaan.

"Olen nimittäin vakuuttunut siitä, 

että pahin mahdollinen parisuhdenvirhe

on vain olla parisuhteessa."

Avioliitosta pitäisikin puhua verbinä, tekemisenä. "Me ollaan Mikon kanssa nyt tehty tätä avioliittoa jo viisi vuotta. Ihan hyvä tästä on tulossa." Tai vaihtoehtoisesti avioliitto on tehty ihan päin persausta vasemmalla kädellä ja nyt osapuolet saavat sitten kärsiä huolimattoman työnsä jäljestä. Ei enää puhetta mistään erilleen kasvamisista ja muusta vastuuta pakoilevasta höpöhöpöstä, vaan ihan rehellisesti myönnetään oma osuus lopputuloksen laatuun. Olen nimittäin vakuuttunut siitä, että pahin mahdollinen parisuhdevirhe on vain olla parisuhteessa. (Nimimerkillä Kokemusta on)

En mielelläni aseta avo- ja avioliittoa eri arvoiseen asemaan, sillä kummassakin osapuolet voivat olla yhtä paljon tai yhtä vähän asiaansa sitoutuneita. Raadollinen tosiseikka on kuitenkin se, että avoliitosta on helpompi lähteä kälppimään, kun taas avioliitossa eläessä moinen ei ihan yhtä helposti onnistu. Käytännön byrokratiakiemuroiden lisäksi asiaa vaikeuttaa usein myös henkinen kuorma avioliiton epäonnistumisesta, sillä avioliiton instituutio on kuitenkin kulttuurimme yksi peruspilareista. Pettymys oman avioliiton epäonnistumisesta voi olla hyvinkin suuri tai jopa niin kuormittava, ettei sen vuoksi haluta myöntää tilannetta ja erota. Monet nuoret myös haluavat pitää ikään kuin parisuhteen takaoven auki ihan vain varmuuden vuoksi. Avioliitossa tällainen ei käy päinsä, vaan hommaan on sitouduttava jokaista sielunmurusta myöden - siis periaatteessa. Tämä taitaakin nimittäin olla se avioliiton vaikein osuus. Avioliiton hoitaminen rakastuneena on helppoa, sillä laiva lipuu eteenpäin ihan itsekseen poutaisessa kevyessä myötätuulessa. Se ei juurikaan vaadi sitoutumista.

En myöskään pidä ajatuksesta, joka korostaa sitoutumista kumppaniin silloinkin, kun rakastaminen tuntuu vaikealta. Tästä syntyy helposti mielikuva avioelämästä, jonka helppoina aikoina voi lomailla ja vaikeina aikoina tehdään sitten enemmän töitä puolison ärsyttävän naamataulun sietämiseksi. Itse haluaisin ajatella, että avioliittoa pitäisi hoitaa ja huoltaa koko ajan. Eihän autoakaan ajeta loppuun ja viedä risana korjaamolle täyshuoltoon. Kyllä ilmanpaineet ja öljyt pitää tarkistaa, renkaat vaihtaa ja sisätilat imuroida tasaisin väliajoin. Hieno metafora, mutta mitä se avioliiton kohdalla tarkoittaa ja miten pitää avioliitto jatkuvasti huollettuna silmäteränä? Juuri sen aion vielä selvittää.

Tästä lähdetään liikkeelle uudella draivilla. Tervetuloa mukaan sekä uudet että vanhat lukijat!